Juutalaisuus Suomessa

Juutalaiset ovat mm. ruotsinkielisten, saamelaisten, romanien ja tataarien ohella Suomen perinteisiä, kansallisia vähemmistöjä.  Ensimmäiset juutalaiset saapuivat Suomeen 1700- luvun lopulla Ruotsin kuningaskunnan ja keisarillisen Venäjän kautta. Suomen nykyinen juutalaisväestö on peräisin ajalta, jolloin Suomi oli vielä osa Venäjän valtakuntaa.

Maahan 1850- luvulta lähtien asettuneet juutalaiset olivat tsaarin armeijan entisiä pakkovärvättyjä sotilaita ja heidän perheenjäseniään. Jopa 25 vuotta kestäneen asepalveluksen päätyttyä kantonisteina tunnetut sotilaat saivat luvan asettua Suomen suuriruhtinaskuntaan. Tämänkin jälkeen heidän asumisoikeutensa oli lailla säädeltyä: heidän sallittiin asua vain tietyissä paikoissa ja väliaikaisia oleskelulupia myönnettiin vain puoleksi vuodeksi kerrallaan. 

Juutalaisyhteisöjä syntyi Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Turkuun ja Viipuriin ja – Viipurin menetyksen jälkeen – Tampereelle. Heihin kohdistui rajoituksia ja heidän oli luvallista ansaita elantonsa mm. käsityötuotteita, käytettyjä vaatteita ja tavaroita myymällä sitä varten perusteluilla kauppapaikoilla eli narinka-toreilla. Kampin Narinkkatori sai 2005 nimensä juurikin kunnianosoituksena paikan historialle yhtenä näistä. Myös tätä liiketoimintaa säädeltiin lailla: juutalaiset saivat harjoittaa kaupankäyntiä vain oman kaupunkinsa alueella, eikä sielläkään samoilla markkinoilla kuin muut suomalaiset.

Täydet kansalaisoikeudet Suomen juutalaisyhteisö sai pitkän kamppailun jälkeen 1918, pian Suomen itsenäistyttyä.

Suomessa on kaksi synagogaa: Helsingin synagoga valmistui vuonna 1906 ja Turun kuusi vuotta myöhemmin. Molemmat on listattu Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt -luetteloon. Kummankin jumalanpalvelusjärjestys noudattaa Liettuan ortodoksista mallia.

Suomenjuutalaiset sotavuosina

Sotiemme 1939–1945 aikana Suomessa asui noin 2000 Suomen kansalaisuuden omaavaa juutalaista. Muun Suomen lailla oli pieni juutalaisyhteisö valmis antamaan kaikkensa isänmaansa puolustamiseen.

Ruotsinkielisinä useimmat palvelivat Jalkaväkirykmentti 10:ssä. Suomea puhuneet Viipurin juutalaissotilaat palvelivat JR 14:ssä ja JR 52:ssa. Juutalaisyhteisön jäsenistä sotiin osallistui 330 miestä ja 20 naista. Heistä 23 miestä antoi kalleimman uhrinsa. Talvisodassa kaatui 15 juutalaismiestä, jatkosodassa kahdeksan.

Juutalaisista sotilaista 32 oli upseereja, eli 10% kaikista sotilaista. Heistä merkittävä osa oli lääkäreitä. Aliupseereita oli kymmeniä. Juutalaiset ovat pitäneet talvisotaa myös Suomen juutalaisten ”omana itsenäisyyssotana”, missä he lopullisesti lunastivat suomalaisuutensa; paikkansa suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Jatkosodassa tilanne muodostui Suomen armeijan juutalaissotilaiden kannalta varsin erikoiseksi, sillä Suomi taisteli samalla puolella kuin Euroopan juutalaisten tuhoamiseen tähtäävä natsi-Saksa. Tämä aiheutti myös liittolaisen kannalta kiusallisia tilanteita, kun saksalainen, jonka kotimaa oli vannonut ”Euroopan vapautuvan alempiarvoisista juutalaisista”, joutuikin tekemään kunniaa häntä ylempiarvoiselle suomalaiselle juutalaisupseerille.

Neljälle suomenjuutalaiselle (lääkintämajuri Leo Skurnik, kapteeni Salomon Klass, luutnantti Leo Jakobson sekä sairaanhoitaja Dina Poljakov) myönnettiin tunnustuksena urhoollisuudestaan jopa Saksan rautaristi.

Heistä yksikään ei suostunut ottamaan sitä vastaan.

Osa Suomen sodissa taistelleista suomenjuutalaisista oli Suomen sotien jälkeen puolustamassa Israelia tämän itsenäistymistä seuranneessa sodassa. 

Ensimmäinen juutalainen aseveliyhdistys perustettiin jo 1943, mutta jatkosodan päättymisen jälkeen se jouduttiin Valvontakomission käskystä muiden ”fasistisiksi katsottujen järjestöjen” (kuten Sotaveteraaniliiton edeltäjä Suomen Aseveljien liitto ja Lotta Svärd)  lailla lakkauttamaan. Vuonna 1979 Suomen juutalaiset sotaveteraanit perustivat uuden, aktiivisesti toimineen yhdistyksen, joka liittyi myös Helsingin sotaveteraanipiirin jäseneksi.

Yhdistyksen toiminta päättyi vuonna 2014 rivien harvetessa ja mukana yhä olevien veteraanien voimien ehtyessä. Heidän perinteitään, kunniaa ja muistoaan vaalii vuonna 2006 perustettu Suomen juutalaisten sotaveteraanien perinnekilta. Suomenjuutalaisista sotaveteraaneista tiettävästi viimeinen, Leo Skurnik, kuoli kesällä 2024.

Juutalaisuus Suomessa tänään

Suomen juutalaiset muodostavat yhden maailman pohjoisimmista juutalaisyhteisöistä. Yhteisö on perinteisesti ollut melko homogeeninen ryhmä, koska niin sisäinen kuin ulkoinen muuttoliike on ollut varsin vähäistä. Viimeisten vuosikymmenten aikana tilanne on kuitenkin muuttunut etenkin Helsingin juutalaisen seurakunnan osalta, minkä jäsenmäärä on kasvanut etenkin entisen Neuvostoliiton alueelta ja Israelista tapahtuneen muuttoliikkeen seurauksena.

Suomen juutalaiset ovat integroituneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan ja heitä löytyy niin politiikasta, tieteen ja taiteen parista sekä liike- ja kulttuurielämästä. Yhteisö on aina ollut pieni, minkä vuoksi seka-avioliitot ovat yleistyneet etenkin viime vuosikymmeninä. Tämä on yleistä kaikkialla maailmassa, mutta Suomessa assimiloituminen on ollut tavanomaista hitaampaa siksi, että näiden avioliittojen lapset on perinteisesti laitettu juutalaiseen päiväkotiin ja kouluun. Myös moni puolisoista on jossain vaiheessa päätynyt kääntymään juutalaisuuteen.

Niin Helsingin kuin Turun seurakunta on suuntaukseltaan ortodoksijuutalainen, mutta moni etenkin nuorempien sukupolvien jäsenistä on varsin sekulaareja. Siitäkin huolimatta moni kokee itsensä yhä kulttuurisesti juutalaiseksi ja on tavalla tai toisella mukana seurakunnan toiminnassa. Synagogien yhteydessä toimivissa tiloissa kokoontuu eri yhdistyksiä, opinto- ja harrastusryhmiä sekä urheiluseuroja, Helsingin synagogan yhteydestä löytyy myös juutalainen päiväkoti ja koulu, minkä lisäksi sen tiloissa on toiminut myös juutalainen vanhainkoti. Juutalaisia hautausmaita Suomessa on kaksi: Helsingin Hietaniemessä sekä Turun Skanssinmäellä. Haminaan 1860-luvulla perustettu, mutta sittemmin käytöstä poistettu hautausmaa on vajaan kahdenkymmenen suomenjuutalaisen viimeinen leposija.

Kaikkiaan juutalaisia arvellaan olevan Suomessa muutama tuhat, joista n. 1200 kuuluu Helsingin seurakuntaan ja vajaat parisataa Turun seurakuntaan. Näiden lisäksi maassa arvioidaan olevan huomattava määrä juutalaisia, jotka eivät kuulu mihinkään seurakuntaan.

Hasidismin Lubavitch-haaraa edustava chabad-liike on vakiinnuttanut viimeisen vuosikymmenen aikana asemansa myös Suomessa niin, että avasi vuonna 2015 Helsingin Kruunuhakaan oman Chabad Housensa. Maailmanlaajuisesti toimiva Chabad on perinteisesti tavoitellut toiminnallaan sekularisoituneita juutalaisia ja palvellut juutalaisten matkailijoiden tarpeita mm. kosherruokaa ja sapattiaterioita järjestämällä. Mariankadun talossa vietetään mm. juutalaisia juhlapyhiä, minkä lisäksi se pyörittää omaa lastentarhaansa. Tämän lisäksi Chabad järjestää kesäleirejä, opintoryhmiä ja luentotilaisuuksia.

Myös muutaman vuoden Suomessa toimineen reformiyhteisön Or Ha-Tzafonin kasvu on ollut voimakasta. Seurakunta on saanut uusia jäseniä mm. Suomeen esimerkiksi opintojen tai työn vuoksi muuttaneista juutalaisista, jotka ovat jo lähtömaissaan (erityisesti Yhdysvallat) kuuluneet liberaalimpiin suuntauksiin tai jotka eivät muuten vain koe ortodoksisuutta omakseen. Yhteisöllä on lämpimät välit Turun synagogan kanssa. Toistaiseksi sillä ei ole omaa synagogaa tai toimitiloja, vaan kokoontumiset tapahtuvat jäsenverkoston kautta.