Holokausti

Holokausti on ihmiskunnan suurin, yhden tai useamman ihmisryhmän hävittämiseen tähtäävä kansanmurha, jonka laajuutta ja pahantahtoisuutta on vaikea ymmärtää tänäkään päivänä.

Juutalaisten lisäksi siinä murhattiin niin romaneja, seksuaalivähemmistöjä kuin vammaisia. Natsi-Saksan vuosina 1941–1945 toteuttamassa holokaustissa tapettiin yhteensä noin 10 miljoonaa ihmistä. Uhreista ainakin kuusi miljoonaa oli juutalaisia ja siinä menehtyi kaikkiaan 2/3 Euroopan juutalaisista.

Taustaa

1930-luvulle tultaessa juutalaiset olivat asuneet Euroopassa jo kahden tuhannen vuoden ajan. Saksassa juutalaisia asui puoli miljoonaa ja siltikin he muodostivat alle prosentin koko maan väestöstä. Se ei kuitenkaan estänyt 1934 Saksan johtoon noussutta Adolf Hitleriä valitsemasta heitä syntipukiksi kaikkiin Saksan silloisiin ongelmiin.

Ongelmia Saksalla toki oli, etenkin taloudellisia, mutta niiden syyt olivat ihan muualla. 1918 päättyneen ensimmäisen maailmansodan häviö oli ollut Saksalle nöyryyttävä kokemus, jossa he menettivät eniten sotilaitaan, suurvalta-asemansa sekä lopulta myös kasvonsa: Versailles’n rauhassa Saksa nimettiin koko sodan syypääksi ja tuomittiin maksamaan sotakorvauksia, jotka romahduttivat maan talouden. Hitlerin kansallissosialistinen ideologia onnistui myymään saksalaisille ajatuksen siitä, että avain suurvallaksi ja taloudellisen hyvinvointiin paluuseen oli hankkiutua eroon maan juutalaisista. Vaikka hänellä ei aluksi
ollut juurikaan kannatusta, maailmantalouden romahdettua ja aiheutettua
Saksassa suurtyöttömyyden sekä hyperinflaation onnistuivat kansallissosialistit
pääsemään valta-asemaan.

Valtaan päästyään Hitler aloitti maan juutalaisvähemmistöön kohdistuvat sortotoimensa ns. Nürnbergin lakien muodossa. He eivät enää saaneet palvella armeijassa, toimia virkamiehinä tai harjoittaa useaa muutakaan ammattia. Näihin kuuluivat mm. koulutus ja lääketiede. Juutalaisten kirjailijoiden teokset kiellettiin, juutalaisten omistamia liikkeitä käskettiin boikotoimaan, niitä vastaan hyökättiin ja lopulta juutalaiset joutuivat luovuttamaan ne ”arjalaiskäsiin”. Juutalaiset lapset heitettiin ulos kouluista, eivätkä juutalaiset lopulta saaneet edes tilata sanomalehtiä. Rajoitukset ulottuvat myös yksityiselämän puolelle: juutalaiset eivät enää saaneet avioitua kenenkään muun kuin juutalaisen kanssa, minkä lisäksi myös muut suhteet oli ankarasti kielletty. Täysivaltaiset kansalaisoikeudet omatakseen oli ihmisen Natsi-Saksassa oltava arjalaisverta. Kaikki muut katsottiin valtion alamaisiksi ilman oikeuksia, sillä heidät luokiteltiin rotupuhtaan valtion vihollisiksi.

Elämästä Saksassa tuli mahdotonta, mikä sai monet juutalaiset tekemään raskaan päätöksen kotimaansa jättämisestä. Vielä tässä vaiheessa se oli mahdollista, mutta hintalappu oli kova: juutalaiset joutuivat lähtiessään luovuttamaan jopa 90 prosenttia omaisuudestaan ”veroina”. Pian ongelmaksi nousi myös se, ettei maailmassa juurikaan ollut enää maita, jotka olisivat suostuneet ottamaan vastaan juutalaispakolaisia. 1938 Sveitsi jopa pyysi Saksaa merkitsemään juutalaisten passit J-kirjaimella, jotta nämä osaisivat käännyttää heidät jo rajalla.

Natsit harkitsivat myös erinäisiä pakkosiirtokeinoja, jolla kaikki saksanjuutalaiset olisi saatu karkotettua, mutta tämän osoittauduttua mahdottomaksi, päädyttiin toisenlaiseen, lopulliseen ratkaisuun. Tämä, eli juutalaisten eliminointi heidät murhaamalla, alkoi vuonna 1941 ja ulottui lopulta koko Euroopan juutalaisiin.

Miljoonia murhattuja

Hitlerin tavoitteiden megalomaanisuudesta saatiin vihiä jo tammikuussa 1939, jolloin hänvaltiopäivillä pitämässään puheessa ennakoi toista maailmansotaa ja sanoi mahdollisen sodan merkitsevän koko Euroopan juutalaisten hävittämistä.

Hitlerin liittolaisten kautta antisemitistinen lainsäädäntö otettiin käyttöön myös muissa Euroopan maissa. Syyskuun lopulla 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, aloittaen toisen maailmansodan, ja alkoi karkottaa sinne juutalaisia myös Itävallasta ja Tsekkoslovakiasta. Ensimmäinen ghetto Puolaan perustettiin jo enne lokakuun loppua.

Vähän myöhemmin juutalaisten täytyi alkaa käyttää keltaista tähteä tai hihanauhaa. Syyskuunalussa 1941 tähän pakotettiin myös saksanjuutalaiset ja saman kuun lopussa suoritettiin ensimmäinen varsinainen joukkomurha Ukrainan Bab Yarissa. Tapettuja oli 33 000. Vielä tuolloin juutalaiset ammuttiin, mutta samaan aikaan suunnitteilla olleen Wannseen   kokouksessa, jossa paitsi allekirjoitettiin Euroopan juutalaisten kuolemantuomio, myös lanseerattiin liikkuvia teloitusjoukkoja tehokkaampi keino: tuhoamisleirit.

Ensimmäiset keskitysleirit (Dachau 1933, Sachsenhausen 1936, Buchenwald 1937) oli perustettu jo vuosia aiemmin, mutta vielä tuolloin niitä käytettiin Hitlerin poliittisten vastustajien rankaisemiseksi. Puolassa sijainnut Auschwitz oli perustettu 1940 ja myös Birkenauna tunnettu Auschwitz II vuonna 1941. Näihin kuljetetut siviilit olivat lähinnä puolalaisia, kunnes juutalaisten pakkokuljetukset alkoivat vuoden 1942 alkupuolella. Osa juutalaisista tapettiin saman tien Auschwitziin saapumisen jälkeen kaasukammioissa, osa joutui pakkotyöhön. Joukkotuhontaa mm. kaasua käyttämällä oli käytetty jo aiemmin puhtaasti tuhoamistarkoitukseen rakennetuilla paljon pienemmillä Belzec:in, Sobibor:in
ja Treblinkan leireillä.

Keskitysleirien asukkaat näkivät nälkää, mikä alkeellisiin oloihin yhdistettynä johti tappavien kulkutautien leviämiseen. Lisäksi keskitysleireille tuotuihin kohdistettiin muuta sadistista väkivaltaa ja heitä käytettiin epäinhimillisissä lääketieteellisissä kokeissa. Kaikkiaan holokaustissa tapettiin noin kuusi miljoona juutalaista, eli kolmasosa kaikista maailman juutalaisista. Heistä yli miljoona kohtasi loppunsa Auschwitz-Birkenaussa. Heistä joka viides oli lapsi tai nuori. Auschwitz vapautettiin 27.1.1945. Vapauttajien eli puna-armeijan sotilaiden kerrotaan löytäneen paikalle leirialueen ympärillä jatkuvasti leijuneen, krematorioissa yötä päivää poltettujen ruumiiden hajun perusteella. Sitä seuraavina kuukausina vapautettiin muitakin leirejä. Keskitysleirien painajainen ei kuitenkaan päättynyt siihen: Stutthofin, Ravensbrückin ja Auschwitz-Birkenaun leireiltä on raportoitu satoja tapauksia, joissa vapauttajat raiskasivat yhä hengissä olevia juutalaisnaisia ja -tyttöjä. Tänään tammikuun 27.päivää vietetään maailmanlaajuisena holokaustin uhrien muistopäivänä.

Suomenjuutalaiset ja holokausti

Suomen asema jatkosodassa oli erilainen kuin sitä edeltäneessä talvisodassa, koska tällä kertaa sille oli aseellista ja materiaalista apua antamassa Saksa. Tämä asetti Suomen armeijan riveissä taistelevat suomenjuutalaiset erikoiseen asemaan (lisää aiheesta täällä). Myös Suomelta yritettiin kysellä halukkuutta ”ratkaista juutalaisongelmansa” mutta silloinen pääministeri oli ilmoittanut, ”ettei Suomella ole juutalaisongelmaa.” Samoin vastasi hänelle osoitettuihin uteluihin armeijan ylipäällikkö Mannerheim, joka sanoi että ”hänen armeijassaan oli vain suomalaisia sotilaita, eikä näistä vietäisi yhtäkään pois muutoin kuin hänen kuolleen ruumiinsa yli.”

Suomi ei siis luovuttanut juutalaisiaan Natsi-Saksalle. Suomeen oli kuitenkin sodan aikana paennut juutalaispakolaisia muista maista, joita Suomen juutalaisväestö parhaansa mukaan tuli ja auttoi jatkamaan matkaansa turvallisempaan maahan. Näistä pakolaisista Suomi luovutti loppuvuodesta 1942 Natsi-Saksalle kahdeksan henkilöä, sillä myös Suomen silloisessa hallituksessa toimi natsimyönteisiä tahoja. Kaikki viettiin Auschwitziin, missä heidät murhattiin. Nuorin heistä oli vasta vuoden ikäinen vauva.

Heidän muistonsa kunniaksi suomalaisvapaaehtoisten vuonna 1971 perustama moshav on nimetty Yad Hashmonaksi (”heidän kahdeksan muisto”). Jo edellisenä vuonna Helsingin juutalainen seurakunta pystytti sisäpihalleen näille kahdeksalle omistetun muistomerkin. Suomen valtio sen sijaan esitti virallisen anteeksipyyntönsä asiasta vasta vuonna 2000, jolloin Tähtitorninmäellä paljastettiin heidän muistomerkkinsä.  2019–2020 eri puolille Helsinkiä asennettiin ns. kompastuskivet (saks. Stolperstein), joihin heidät on myös ikuistettu.

Vaikka suomenjuutalaisia ei holokaustissa tapettukaan, heidän sukulaisiaan kyllä. Suomessa on myös asunut keskitysleireiltä selviytyneitä, sillä sodan jälkeen heitä muutti Suomeenkin. Heistä viimeinen, Nena Kafka, menehtyi 2023.

Miten holokausti oli mahdollista?

Jälkeenpäin tulleet sukupolvet ovat yksi toisensa jälkeen kysyneet, miten oli mahdollista, että holokaustin kaltainen hirmuteko on mahdollista toteuttaa sivistyneessä Euroopassa, jossain Saksan kaltaisessa maassa, ja vieläpä vain joitain vuosikymmeniä sitten. Ei se mahdollista olisi ollutkaan, ellei ajatuksen taakse olisi saatu myös huomattava osa ihan tavallisista saksalaisista. Siinä vaiheessa, kun heidän kollegansa menettivät työnsä, elantonsa ja oikeutensa, eivät he nousseet vastarintaan. Kun heidän naapureitaan alkoi kadota, jatkoivat he elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vaikka he eivät aktiivisesti olisi olleet kaasuttamassa tai ampumassa kanssakansalaisiaan, olivat he passiivisuudellaan ja välinpitämättömyydellään edesauttamassa sitä.

Miten on mahdollista, ettei ketään kiinnostanut? Koska pohjatyö oli alkanut jo paljon ennen kuin karjavaunut kohti keskitysleirejä lähtivät liikkeelle tai ensimmäinen erä juutalaisia lukittiin kaasukammioon. Se oli alkanut valheilla ja propagandalla, jota vastaan juutalaisten kaltainen pieni vähemmistö ei pystynyt puolustautumaan. Heitä syytettiin asioista, joihin heillä ei ollut mitään valtaa. Ihmiskunnan historiassa aivan liian pitkään eläneet antisemitistiset stereotypiat valjastettiin käyttöön ja niiden avulla uskoteltiin kansalle juutalaisten olevan sekä heitä alempiarvoisia että vaarallisia. Juutalaisista levitetyillä valheilla lietsottiin pelkoa, huolta ja vihaa. Kansa oli turhautunut tilanteeseensa ja tarvitsi tyytymättömyydelleen ja vihalleen kohteen. Hitler osoitti sen heille ja loppu on historiaa. Siinä vaiheessa, kun ihmisiä alkoi kadota jäljettömiin ei ketään enää kiinnostanut koska eihän juutalaisia enää nähty edes ihmisinä.

Samalla lailla jälkeenpäin tulleet sukupolvet ovat vakuuttaneet, kuinka he olisivat toimineet toisin ja tuudittautuneet uskoon siitä, ettei mitään tuollaista voisi enää tapahtua. Kyllä voisi. Ja on tapahtunutkin. Ainoa keino todella estää holokaustin kaltaisia tragedioita koskaan tapahtumasta on tunnistaa niitä edeltävät askelmerkit. Se ei koskaan lähde massamurhista. Se lähtee jonkun tietyn vähemmistöihmisryhmän demonisoinnista; siitä, että vallanpitäjät ottavat heidät silmätikukseen, antavat esimerkillään siunauksen vihamieliselle retoriikalle ja tekevät heistä maalitauluja. Se lähtee siitä, että vallanpitäjät suuntaavat seuraajiensa huomion tähän ihmisryhmään ja saavat kansan uskomaan, että juuri he ovat syynä sille, että muilla/ yhteiskunnalla menee huonosti. Ja mitä pidempään ja vapaammin tätä vihapuhetta käytettään, sitä enemmän kansa siihen turtuu.

Näin toimimalla vallanpitäjät tietoisesti venyttävät hyväksyttävyyden rajoja koko ajan kauemmas siitä, missä varoituskellomme olisivat alkaneet aikaisemmin soida. Osa tätä taktiikkaa on myös vihapuheen ja siihen sekä kuukuvat että sen mobilisoiman viharikollisuuden vähättely ja delegitimointi: jos tarkoituksena on rapauttaa jonkun vähemmistön ihmisarvoa, niin eihän heille silloin voi suoda ihmisarvoista kohteluakaan, kuten oikeutta.

Siksi antisemitismiin ja muuhun vähemmistöjä vastaan suunnattuun vihaan täytyy reagoida hyvissä ajoin. Emme voi jäädä odottamaan, mihin vihapuhe tällä kerta vie ja kuinka nopeasti. Sille on pistettävä stoppi heti alkuunsa.