Antisemitismi

Antisemitismin historia on käytännössä yhtä pitkä kuin juutalaisuudenkin. Eri aikoina sitä on pyritty oikeuttamaan eri tekijöin, mutta valtaväestöstä sinnikkäästi kiinnipitämällään uskonnolla, kulttuurillaan ja kielellään erottuneet juutalaiset ovat olleet kautta aikojen toiseutta edustava silmätikku, joka kiristi vallanpitäjien hermoja jo ennen ajanlaskun alkua. Tästä seuranneita tapahtumia kuvaillaan tarkemmin historiaosuudessa.

Yhä tänäänkin käydään väittelyitä siitä, mikä on antisemitismiä ja mikä ei. Sille on laadittu kaksi ”virallista” määritelmää, joista kumpikaan ei ole täysin ongelmattomia, huolimatta siitä, että näistä jälkimmäinen syntyi nimenomaan vastalauseena IHRAn määritelmän puutteille. Kumpikaan määritelmistä ei ole oikeudellisesti sitovia, mutta IHRAn määritelmä on näistä vakiintuneempi. EU:n jäsenvaltioista tähän mennessä 25 on hyväksynyt sen. Suomi liittyi näihin maihin vuonna 2022.

Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton (International  Holocaust Rememberance Alliance, IHRA) määritelmä

Jerusalemin julistuksen määritelmä

Antisemitismin historiaa

Meidän ajanlaskumme aikana antisemitismi on vain pahentunut ja saanut uusia muotoja. Alkuun se pohjautui uskonnollisiin syihin. Kristinuskon kasvaessa ja erkaantuessa juutalaisuudesta omaksi, lähetystyömissionsa vuoksi laajalle levinneeksi uskonnokseen, eivät nämä voineet ymmärtää, miksi juutalaisuus kieltäytyi pitämästä Jeesusta Messiaana. Uskonnollisperäinen antisemitismi vahvistui kristinuskon noustessa vähitellen Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi ja paheni myös ristiretkien aikaan.

Myöhemmin juutalaisten siirtyessä enenevissä määrin diasporaan, kohdistui heihin epäluuloa vallanpitäjien taholta. Tämän antisemitismin taustalla vaikuttavat syyt olivat poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia. Juutalaisten uskonnolliset ja kansalaisoikeudet olivat rajalliset: heidän ei annettu rakentaa synagogia, heidän sallittiin toimia vain tietyissä ammateissa, he eivät saaneet omistaa maata heidän annettiin asua vain tietyissä paikoissa. Ensimmäinen ghetto-nimityksen saanut, vain juutalaisille tarkoitettu suljettu asuinalue, perustettiin Venetsiaan 1500-luvulla. Juutalaisten tuli myös käyttää erityisiä ulkoisia merkkejä, joista heidän tunnistettiin juutalaisiksi: Venetsiassa se oli keltainen lakki, muualla Italiassa keltainen O-kirjain. Ensimmäistä kertaa tällaiset oli otettu käyttöön muslimihallitsijoiden toimesta jo 800-luvulla, Euroopassa sitä tavattiin ensimmäistä kertaa 1200-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Vaikka juutalaisia oppineita ja ammattilaisia – etenkin muslimihallitsijoiden alla – saatettiin joinain aikoina arvostaakin, eivät he olleet tasa-arvoisia näilläkään alueilla. Heidät luokiteltiin dhimmeiksi, eli tietynlaiseksi suojelluksi, mutta yhtä kaikki alempiarvoiseksi ihmisryhmäksi. Juutalaisten tuli maksaa erityistä veroa, he eivät saaneet kantaa aseita ja, jotta he eivät olisi edes fyysisesti olleet hallitsevaa kansanosaa ylempänä, eivät he saaneet ratsastaa hevosella eivätkä heidän synagogansa saaneet olla moskeijoita korkeampia.

Muusta yhteiskunnasta eristäminen ei suinkaan vähentänyt juutalaisiin kohdistuneita ennakkoluuloja, päinvastoin. Mitä vähemmän juutalaisia näkyi yhteiskunnassa ja ihmisten päivittäisessä elämässä ja mitä huonommin heidän uskontoaan ja kulttuuriaan tunnettiin, sitä helpompi oli levittää valheellista propagandaa. Yksi yleisimmistä oli väitteet juutalaisten veriuhreista: että nämä uhrasivat kristittyjä ja käyttivät näiden verta palvontamenoissaan tai, joidenkin mukaan, nauttivat tätä verta. Nämä yleistyivät keskiajalla ja niiden varjolla mobilisoitiin paikoin hyvinkin mittaviksi yltyneitä vainoja ja massamurhia.

Juutalaisten itsensä sisäistämä antisemitismi on johtanut myös juutalaisuudesta luopumiseen sekä sen piilotteluun. 1800-luvulla yli 200 000 Euroopan juutalaista päätyi kääntymään kristinuskoon, koska se nähtiin ainoaksi keinoksi tulla hyväksytyksi yhteiskunnassa tasavertaisena ihmisenä. Ratkaisuun vaikuttivat myös käytännön syyt: juutalaisten ei ollut mahdollista opiskella tai harjoittaa tiettyjä ammatteja; päästä esimerkiksi professoriksi tai toimia virkamiehenä. Jälkimmäisestä esimerkki on siinä, kuinka juutalaiset ovat vaihtaneet sukunimensä vähemmän juutalaiselta kuulostaviin. Tätä tapahtui etenkin Itä-Euroopan juutalaisten muuttaessa paremman elämän perässä Yhdysvaltoihin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Hyvin pian hekin saivat huomata, että mikäli heitä pidettäisiin ei-juutalaisina, olivat ovet heille ihan eri lailla auki.

Antisemitismiä harjoittavat tahot myös sivuuttivat täysin oman roolinsa ilkeämielisissä juutalaisissa stereotypioissa, joita näkyi niin julisteissa kuin pilapiirroksissa. Yksi harvoista ammateista, missä juutalaisten annettiin toimia, oli rahanlainaus, minkä seurauksena juutalaiset leimattiin rahanahneiksi kiskureiksi. Juutalaisiin kohdistuva syrjintä ja mustamaalaus mahdollisti myös heidän syyttämisensä ilmiöistä, joille muuten ei löytynyt mieluisaa selitystä. Niinpä juutalaisista tuli syntipukki niin 1300-luvun puolivälissä Euroopan väestöstä 30 -50 % tappaneelle ruttoepidemialle kuin myöhemmin 1930-luvulla Saksan ensimmäisen maailmansodan häviöstä johtuvalle taloudelliselle ahdingolle.

Natsi-Saksan myötä antisemitismi sai 1900-luvulla uuden, rodullisen ulottuvuuden. Nyt juutalaisiin kohdistettua vihaa perusteltiin sillä, että juutalaiset – muutaman muun väestönosan ohella – katsottiin Saksan johtoon nousseen Adolf Hitlerin rotupuhtausideologiassa alempiarvoiseksi ja siten elinkelvottomaksi roduksi. Seuraukset olivat tuhoisat. Tästä lisää holokausti-osiossa.

Antisemitismi tänään

Sittemmin antisemitismi on saanut vielä uuden motivaation: Israelin valtion syntymisen, olemassaolon ja harjoittaman politiikan. Antisemitistiset kokemukset ovat lisääntyneet ympäri maailman lokakuussa terroristijärjestö Hamasin hyökkäyksestä Israelissa lokakuussa 2023 alkaneen sodan jälkeen.

Moni väittää, ettei ole antisemitistinen, vaan antiosionisti, mutta antisionismi on antisemitismiä selkeimmillään: antisionismi tarkoittaa sitä, että toisin kuin muilla maailman kansoilla, ei yhdellä kansalla olisi oikeutta vapauteen, itsemääräämisoikeuteen ja omaan valtioon, joka heitä suojelee. Nämä perustavaa laatua olevat oikeudet kiistämällä ajattelu siis asettaa tuon yhden kansan eli juutalaiset eri- ja vähempiarvoiseen asemaan, eli käyttää nimenomaan juutalaisuutta syrjinnän perusteena.

Niin retoriikassa kuin käytännön toimissa, mm. vandalismissa näkyvällä antisemitismillä on tapana lisääntyä Lähi-idän poliittisen tilanteen kiristyessä, kuten sotien aikaan. Toinen näkyvä antisemitismin muoto on tiettyjen äärioikeistolaisten pyrkimys kiistää holokaustin todenperäisyys.

Vajassa 40 maassa viharikokset raportoidaan ja tilastoidaan vuosittain. Yhdysvalloissa on tästä pisin historia ja tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2019. Rikoksista n. 20 prosentissa motivaationa oli uskontoon perustuva viha, näistä yli 60 prosenttia kohdistui juutalaisiin. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin tuoreimmat viharikostilastot ovat vuodelta 2022. Heille raportoiduista 4429 tapauksesta yli neljäsosa oli antisemitismin motivoima, tehden siitä toiseksi yleisimmän syyn.

Ei ole liioiteltua väittää jokaisen juutalaisen kohdanneen jossain elämänsä vaiheessa antisemitismiä. Tapaukset vaihtelevat nimittelystä suoraan tai epäsuoraan syrjintään, väkivaltaan tai sillä uhkailuun. Erityisen vahvana se näkyy internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Antisemitismi Suomessa

Yhtäläiset kansalaisoikeudet eivät ole Suomessakaan taanneet juutalaisille turvaa antisemitismiltä, joka on kasvanut etenkin viime vuosina. EU:n perusoikeusviraston marraskuulta 2021 peräisin oleva raportti kertoo antisemitismin kasvaneen maailmanlaajuisen koronapandemian aikana. Raportti myös kertoo antisemitismin olevan niin arkipäiväistä, että suurin osa juutalaisvihamielisyyden motivoimista teoista ja viharikoksista jää raportoimatta.

Myös Sisäministeriön julkaisema Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma 2019–2023 toteaa suomalaisiin juutalaisyhteisöihin kohdistuvien uhkien kasvaneen. Samaa kertoo myös Suomessa Ihmisoikeuskeskuksen ja Valtioneuvoston alkuvuodesta 2024 teettämä selvitys. Yli 80 prosenttia siihen haastatelluista kokee antisemitismin kasvaneen viimeisen viiden vuoden aikana. Myös Suomessa suurimmaksi ongelmaksi koettiin verkossa ilmenevä viha, minkä lisäksi esiin nostettiin sen rooli mediassa ja politiikassa.

Lisäksi selvitys huomauttaa eri hallitusten rasisminvastaisten ohjelmien toimenpiteiden olevan antisemitismin kohdalla riittämättömiä: vaikka sekä antisemitismissä ja rasismissa on yhteisiä piirteitä, ei rasismi ei yleensä ilmene salaliittoajatteluna, kun taas antisemitismille se on tyypillistä. Tähän kuuluvat niin väitteet siitä, kuinka juutalaiset joko hallitsevat maailmaa tai pyrkivät siihen, samoin kuin holokaustin kiistäminen. Juutalaisten on väitetty olleen mm. WTC-iskujen taustalla, samoin koronapandemiaa tai erityisesti siltä suojautumista vastaan kehitettyjä rokotusohjelmaa väitettiin rokotekriittisissä piireissä ”sionistisen globalistielitistisen salaliiton” tekeleeksi. Näillä on tapana saada sijaa etenkin internetissä. Haastatellut nostivat esiin myös pettymyksensä siihen, että antisemitismiä esiintyy myös rasismin vastustajien puheenvuoroissa.

Antisemitismi ja sen pelko vaikuttaa ihmisten arkeen niin, että melkein puolet vältti juutalaisissa tapahtumissa käymistä. Liki 40 prosenttia kertoi olevansa käyttämättä koruja tai muuta esineistöä, jonka perusteella heidät voitaisiin tunnistaa juutalaisiksi. Perinteisesti uhka on tullut äärioikeiston suunnalta, mutta Israelin ja Palestiinan välinen konflikti – etenkin lokakuussa 2023 alkanut sota – on tuonut vihamiehiä myös muista leireistä.

Helsingin synagoga saa osakseen uhkailuviestejä ja ilkivaltaa kuukausittain, minkä vuoksi sen vartioinnin vaatimat turvallisuuskulut ovat nousseet merkittävästi. Kuluja on pyritty kattamaan mm. erinäisin keräyksin, mutta niiden kasvettua ja uhan muututtua entistä todennäköisemmäksi on niitä varten myönnetty avustus liitetty osaksi valtion tulo- ja menoarviota.

Kristalliyön vuosipäivänä marraskuussa 2021 seurakunnan aidalle tuotiin nimetön kukkalähetys, jonka mukana tullut viesti toisti Auschwitzin pahamaineisen tuhoamisleirin portista kaikkien tuntemaksi nousseet sanat ”Arbeit macht frei”. Tämän lisäksi niin synagogaan kuin Israelin suurlähetystöön on viime vuosina kiinnitetty Hitlerin kuvia, natsien juutalaisvainoille kunniaa tekeviä tarroja ja seurakunnan kiinteistöä on töhritty. Häpäisyltä ei ole säästynyt myöskään Haminan muuten varsin huonosti tunnettu hautausmaa, jossa huhtikuussa 2020 kaadettiin yksi hautakivi ja toiseen maalattiin iso valkoinen hakaristi.

Turvallisuuskysymyksiä joudutaan jatkuvasti miettimään myös Or HaTzafonin kokoontumisia järjestettäessä ja niistä ulkopuolisille tietoa annettaessa, mikä on pienin resurssein toimivan, mutta samalla avoimuuteen pyrkivän yhteisön kohdalla hyvin haastavaa.