Israel

On selvää, että Israel ja Jerusalem ovat näytelleet olennaista roolia juutalaisuuden synnyssä. Israel ja Jerusalem säilyivät kuitenkin olennaisena osana niin arjen uskonnollisia perinteitä, juhlapyhiä kuin ihmisen elämän eri vaiheita myös diasporan alettua. Israel on tärkeä paitsi juutalaisuuden synnyinmaana, myös toiselta merkitykseltään juutalaisena kansana. Juutalaisuuden tärkein ja eniten toistuva rukous on shema, joka käännettynä kuuluu: ”Kuule oi Israel, Herra on Jumalamme, Herra on yksi.”

Vielä tänäänkin tietyt päivittäin toistuvat rukoukset esitetään Jerusalemiin suuntaan kääntyen. Pesahin seder-ateriat sekä Jom Kippur-sovituspäivän Ne’ila– palvelus päättyvät toivomukseen siitä, että niitä jo ensi vuonna taas Jerusalemissa vietettäisiin. Monet, etenkin ortodoksien käyttämät rukouskirjat eli siddurit pitävät sisällään rukouksen niin seurakunnan asuinmaan kuin Israelin puolesta. Tisha B’Av eli Av-kuun 9. päivänä vietettävä paastopäivä on Jom Kippurin ohella juutalaisen kalenterin synkin päivä, jolloin surraan tuona päivänä tapahtuneita, Jerusalemin temppeleiden tuhon kaltaisia juutalaisen kansan historiaa määrittäviä tragedioita.

Jerusalemin tuhoa ei unohdeta myöskään ihmiselon valoisimpana hetkenä kuten häissä: tätä symboloi se monelle ainakin elokuvista tuttu tapa, jossa juuri vihityn juutalaispariskunnan sulhanen rikkoo jalallaan lasin. Israel on läsnä myös ihmisen päättäessä maallisen vaelluksensa: jokainen juutalainen haudataan mukanaan ripaus Israelin maata, jotta hän edes symbolisesti tulisi haudatuksi pyhään maahan.

Diasporasta sionismiin

Diasporan myötä juutalaisuus alkoi levitä myös Israelin ulkopuolelle maanpakoon joutuneiden juutalaisten etsiessä uusia paikkoja, missä aloittaa elämänsä uudelleen. Kautta aikojen juutalaisia kohdeltiin kuitenkin parhaassakin tapauksena tosien luokan kansalaisina, joita säätelevät määräykset rajoittivat mm. sitä, missä he saivat asua ja mitä ammatteja harjoittaa. Esimerkiksi Ruotsissa juutalaisten annettiin toimia sairaanhoitajina vasta 1951 säädetyn uskonvapauslain jälkeen.

Yleensä juutalaisviha näkyi kuitenkin suoranaisina vainoina, joita lietsottiin juutalaisista levitettyjen valheellisten väittämien ja muun propagandan avulla. Sortotoimenpiteitä, pogromeja, joukkomurhia, väkivaltaa, josta kukaan ei joutunut vastuuseen. Esimerkkejä löytyy kuta kuinkin kaikkialta, mihin juutalaiset asettuivat. Karmein näistä löytyy meiltä Euroopasta. Vain joitain vuosikymmeniä sitten Hitlerin kaltaisen johtajan oli mahdollista nousta valtaan ja melkein onnistua pyrkimyksessään hävittää kokonainen kansa.

Euroopan suunnan muuttaneen valistusliikkeen peruja oli myös demokratian eli kansanvallan nousu, samoin kuin 1800-luvun puolesta välistä vahvistunut kansojen vapautta ja itsemääräämisoikeutta ajava kansallisuusaate. Juutalaisen valistusliikkeen, haskalan, piirissä se tarkoitti kansallisen identiteetin voimistumista. Tätä tuki myös vuosisatojen saatossa syntynyt kokemus siitä, että minne he menivätkin, heitä kohdeltiin muukalaiskansana. Kaikki tämä johti ymmärrykseen siitä, että ainoa valtio, jossa juutalaiset voisivat koskaan olla täysin turvassa, olisi heidän omansa.

Näistä lähtökohdista syntynyt sionismi perustui sille, että siinä missä muillakin kansoilla, myös juutalaisilla oli oikeus vapauteen, omaan valtioon ja itsemääräämisoikeuteen. Juutalaisia oli, olkoonkin että vähemmän kuin aikanaan, asunut aina Israelissa – läpi koko tämän ajan. Erityisesti alueelle suuntautuvaa muuttoliikettä olivat vuosisatojen saatossa vauhdittaneet pakkokäännyttämiset ja maanpakoon häädöt, joiden seurauksena 1400-1500-lukujen vaihteessa tuhansia juutalaisia pakeni Espanjasta ja Portugalista, kasvattaen Tsafedin kaupungin tuolloin osmanni-imperiumin hallitseman Palestiinan isoimmaksi.

Ensimmäinen sionistinen maailmankonferenssi pidettiin ennen vuosisadan loppua, ensimmäinen suuri nationalismiaatteen innoittama muuttoaalto eli aliyah oli puolestaan alkanut jo 1880-luvulla.

Vaikka motivaatiot monella sionismin johtohahmolla olivat varsin sekulaarit, oli tavoitteena aina ”kotiinpaluu” Israeliin. Lähi-itä oli läpi historiansa vaihtanut hallitsijaa eri dynastioiden ja valloittajien tullessa ja mennessä ja viimeiset vuosisadat sitä hallinneen ottomaani-imperiumin rapistuessa päätyi se lopulta britti-imperiumin käsiin. Lupauksia juutalaisvaltion perustamisesta alettiin tehdä jo 1916 mutta vuosikymmeniä kestänyt kädenvääntö johti konkreettisiin lopputuloksiin vasta holokaustin jälkeen, kun Yhdistyneet Kansakunnat teki 1947 jakosuunnitelman alueen jakamisesta juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi. Israel julistautui itsenäiseksi vuonna 1948 ja aloitti tulevaisuutensa rakentamisen. Kansallisiksi symboleikseen se omaksui jo yli 1500 vuoden ajan juutalaisuuden symbolina toimineen Daavidin tähden (lippu) sekä jo temppelistä tutun menoran (vaakuna). Maan kielenä toimi jälleen heprea, joka oli vuosisadan vaihteessa elvytetty pelkkään uskonnolliseen käyttöön jääneestä muinaisjäänteestä eläväksi, puhutuksi kieleksi.

Israelin julistautuminen itsenäiseksi aloitti ensimmäisen sen itsenäisyyden ajan sodista useiden arabivaltioiden aloittaessa hyökkäyksensä. Itsenäistymisen sekä arabiliittouman häviöön päättyneen sodan seurauksena arabivaltioissa jo vuosituhansien ajan asuneet liki yhteensä liki miljoonasta juutalaisesta koostuneet yhteisöt joutuivat koston kohteeksi: heidät ajettiin ulos maistaan ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin, minkä jälkeen hekin asettuivat Israeliin.

Juutalaisuus ja Israel

Juutalaisuuden eri suuntausten suhtautuminen Israeliin muuttoon, pyrkimyksiin perustaa Israel uudelleen sekä nyky-Israeliin vaihtelevat ääripäästä toiseen. Samoin nämä ovat niin suuntausten kuin yksittäisten juutalaisten kohdalla vaihdelleet ymmärrettävästi ajankohdasta riippuen.

Reformijuutalaisuus ei perinteisesti ole ollut sionismin suurimpia kannattajia ja alkoi 1800-luvun puolivälistä lähtien jopa poistaa rukouksistaan kaikki viittaukset paluusta Siioniin ja juutalaisvaltion uudelleen perustamisen. Pyrkimyksessä tulla lähemmäksi ympäröivää väestöä juutalaisuus koettiin nimenomaan uskonnoksi eikä kansaksi.

Aikojen saatossa ja erinäisten historiallisten tapahtumien vaikutuksesta näkemykset ovat tämänkin suhteen muotoutuneet uusiksi, mikä näkyy vuonna 1997 pidetyn konferenssin lausunnoissa. Näissä muistutetaan juutalaisiin vuosituhansien saatossa kohdistuneesta vainosta ja sen synnyttämästä tarpeesta turvallisuuteen. Tänään yksi reformijuutalaisuuden 35 periaatteesta on usko juutalaisten jakamaan siteeseen Israeliin sekä sen itsenäisyysjulistuksessa lueteltuihin tavoitteisiin, mutta korostaa sellaisen yhteiskunnan tärkeyttä, missä ihmis- ja kansalaisoikeudet sekä uskonnonvapaus taataan kaikille sen kansalaisille ja sitoutuu pyrkimyksiin saavuttaa rauha kaikille alueen asukkaille sekä tukea sen kehitystä.

Viime vuosikymmenten poliittinen kehitys on johtanut siihen, että näkemykset Israelin toimista vaihtelevat reformijuutalaisten keskuudessa yksilöstä toiseen siinä missä muunkin väestön kohdalla.

Taglit

Israelin valtion synty ja sen olemassaolon turvaaminen on koettu tärkeäksi myös diaporajuutalaisten parissa ja se on perustamistaan seuranneina vuosikymmeninä saanut paljon tukea ja lahjoituksia maailman juutalaisyhteisöiltä ja yksittäisiltä juutalaisilta. Kuten edellä mainittiin, Israel ja Jerusalem ovat pysyneet keskeisenä osana juutalaista uskontoa ja tätä henkilökohtaista sidettä pyritään vahvistamaan myös eri toimijoiden järjestämin aktiviteetein. Näihin kuuluvat erilaiset Israelissa järjestettävät kesäleirit, vapaaehtoistyöohjelmat sekä 1999 aloitettu Taglit- ohjelma, joka tänään on maailman suurin opetuksellisen turismin organisaatio. Kuluneiden 25 vuoden aikana siihen on osallistunut yli 850 000 juutalaisnuorta liki 70 maasta.

Mm. eri lahjoituksin tuetun ohjelman puitteissa juutalaiset nuoret – ohjelma on tarkoitettu 18-26-vuotiaille – viettävät 10 päivää Israelissa, ”juuriinsa” tutustuen ja Israel-suhdettaan ja juutalaista identiteettiään syventäen. Sen puitteissa koetut tapaamiset muista maista peräisin olevien juutalaisnuorten kanssa tarjoavat myös mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita, oppia näiden maiden tilanteesta ja tarjota vertaistukea esimerkiksi kunkin kokeman antisemitismin suhteen.

Aliyah

Ensimmäisiä lakeja, mitä juuri itsenäistynyt Israel sääti, oli ns. paluulaki, joka tarjosi mahdollisuuden aliyaan eli Israeliin muuttoon ja sen kansalaisuuteen. Laki rajasi määritti juutalaisuuden käyttäen samaa määritelmää, jolla natsi-Saksa jaotteli ihmiset arjalaisiin ja elinkelvottomiksi katsottuihin rotuihin: paluulaki mahdollistaa aliyan juutalaiselle, sellaisen lapselle tai sellaiselle, jonka isovanhemmista vähintään yksi oli juutalainen. Laki ei kuitenkaan koske juutalaisia, jotka ovat kääntyneet toisen uskonnon harjoittajiksi tai vakaviin rikoksista tuomittuja juutalaisia.

Myöskin käännynnäisillä on oikeus aliyaan, joskin heidän kohdallaan prosessi on haasteellisempi siksi, ettei Israelin päärabbinaatti tunnusta suurinta osaa ulkomailla tehdyistä kääntymyksistä. Rabbanut eli Israelin päärabbinaatti ei myöskään virallisesti laske juutalaiseksi muita kuin ortodoksijuutalaiset tai siihen heidän tunnustamansa rabbin johdolla kääntyneet. Israel kuitenkin ottaa vakavasti roolinsa juutalaisten suojelemiseksi kaikkialla, minkä nojalla myös reformijuutalaisilla on mahdollisuus aliyaan, kunhan heidän kääntymyskurssinsa täyttää tietyt sille asetetut kriteerit (kesto, kattavuus, sisältö) ja mikäli käännynnäinen voi osoittaa olleensa kääntymyksensä jälkeenkin aktiivisesti mukana yhteisössään, yleensä useamman vuoden ajan.

Aliya on pitkä ja aikaa vaativa prosessi, jota varten hakijan täytyy toimittaa hakemuksensa tueksi lukuisia asiakirjoja. Yhdysvalloissa ja Kanadassa – mistä suurin osa maahanmuuttajista tulee – asuvilla on byrokratiassa luovimisessa apunaan eri organisaatioita. Antisemitismin vahvistuessa Euroopassa, etenkin 7.10.2024 alkaneen sodan jälkeen, yhä useampi ei tunne enää olevansa turvassa omassa kotimaassaan. Tämä on johtanut aliya-hakemusten kasvuun mm. Ranskassa.